Valitan tämän uuden osan kökköisyyttä, ja sitä että kesti kauan tulla. : D

Ja näin pääsimme aloittamaan yliopistolta, missä kärsittiin kasvukipuja, Apollo silmiensä kohdalta.

Aku on komea, sivu ja etuprofiililtaan. :D

Nadith on nätti, joten tässä näette seuraavan sukupolven perijäntynkää, viidennen sukupolven mamma.

Aina niin komea Brandon. <3 Mutta kun en halua enää yhtäkään neekeriä sukuun, valitan.

Nyt siirtykäämme itse tarinaan.

En millään jaksa pelata muilla kuin perijällä, joten Nadith sai kirmata omaan asuntolaansa, missä voisi hurmata kaikki pojat.

Tyttö pääsikin heti vauhtiin, ja aloitti iskemällä kyttyrä nenäisen miehen alun, jolla oli tyylitajua; Komea frakki päällä, ja vielä noin söpö laamankuva rintamuksessa!

Ja koska neitomme tarvitsee puhelinta, oli kännykän osto pakollista, ties mitä myrkkyjä asuntolan puhelimesta löytyy. Seuraavaksi tyttö suuntasi vaatekauppaan, ja tuhlasi kaiken Sorjan antamat rahat vaatteisiin, hiusväriin, ja muihin turhuuksiin.

Tuloksena oli mustat hiukset, ja tyylikkäät vaatteet. (Joidenkin mielestä..) Jotenkin tuiman näköinen.

"Sit se niinku tuli, ja sanoi et sulla on nätti povi. Mä sanoin;  Hei, mua ei kiinnosta. Ja heitin sille mun numeron. Sit se oli niinku aivan oo."

Pienen juorutuokion jälkeen Nadith palasi ruokalaan, mutta kun hän näki tämän possun, ruoka halu katosi samantien. Nättimyksemme lähti etsimään komeita miehiä, yhteisötontilta.

Kenenkään huomaamatta Nadith oli joutunut lavalle soittamaan rumpuja. Tosin katsomo oli tyhjä.

Nadith muuten vaihtoi hiustyylinsä, sillä ei tykästynyt mustaan hiusväriin. No, rumpujen jälkeen kitara, niinhän se menee.

Ja kitaran jälkeen mentiin räppäämään Cheerleederin tahtiin kahvilaan.

Nadithin saldoraja paukkui, kun tyttö puhui puhelimessa päiväkausia. Ruokalassa muutama hikke, jotka teki essettä, jonka teko muuten keskeytyi, kun Nadith pikkuinen söpö pylly ilmestyi kuvioihin.

Nadith lähti hiipien pois asuntolasta, sillä oli kuullut että uusi taksikuski oli syötävän söpö.

Pettymys oli kuitenkin suuri, äijähän oli ruma kuin kana. Joten matka oli täysin turha. (Varsinkin kun Nadith oli ajatuksissansa käskenyt miehen ajaa lähimmälle aavikolle, ja sinne olikin matkaa 500 kilometriä.)

Kotiin tultuaan Nadith oli niin vihainen, että pelkällä katseellaan hän "sytytti" hellan tuleen. Niin ainakin juoruttiin, sillä Nadith silmissä välähti kumma kiilto ennen kuin tulipalo syttyi.

Nadith ei kestänyt sitä että hänen seläntakanaan juoruttiin, jokin vain pimahti hänen päässään, ja tytön silmät muuttuivat oudoksi.

Tyttö suutuksissaan leikkasi puolet hiuksistaan pois, mutta se oli liian pientä Nadithin raivolle. Hän halusi lyödä jotain, hakata, tappaa...

Ja kun Nadith vielä näki miten Silva niminen tyttö löi toista, hän päätti hakata hänet. Hänessä olisi varmaankin sisua lyödä takaisin... (Tytöllä on muuten sitten kestohymy...)

Nadith rykäisi nyrkki suun edessä, ja osoitti paikkaa mihin halusi tytön ilmestyvän, ja käski mielessään hänen tulevan...

(älkää välittäkö tuosta sotkusta...) Tuli valonvälähdys, ja Silva seisoi Nadithin edessä.

Nadith otti Silvaa kädestä, ja puristi lujaa, ja kauas näkyi kuinka Silvan käsi "paloi".

Silva suuttui Nadithin pikku tempusta, ja rupesikin haukkumaan häntä huoraksi.

Siloin Nadith huusi niin lujaa kuin pystyi, "Sokaistu!" Ja Silvan silmät muuttuivat valkoisiksi. "Mitä v*ttua sinä teit, senkin noita! Mä en nää mitään!!"

Nadith ajatteli vain satuttamista, mitään muuta ei hänen mieleensä mahtunut. Kuitenkin pieni epävarmuus tuli hänen sydämeensä, mitä hän oikein teki? Vaistonvaraisesti Nadith kohotti kätensä, viimeiseen kiroukseen, jota ei ollut lukenut sitä ennen mistään.

 Silvaa rupesi yllättäen pyörryttämään, ja sen jälkeen hän löi päänsä. Nopeasti Silva kuitenkin heräsi, ja ajatteli vain yhtä asiaa; Mitä tuo tyttö oikein oli tehnyt?

Silva meni ystäviensä luo, ja ehdotti hauskaa taputtamis leikkiä, koska hän oli hyvä siinä. "En varmana leiki sinun kanssasi. Oikeastaan en halua olla enää edes kaverisi." Surullisen ihmeissään Silva meni loppujen kavereiden luo.

Yleensä he kaikki, Silva, Mikko ja Elina olivat yhdessä tyynysotaa, mutta nyt Mikko ja Elina olivat kahdestaan. Silva yritti jutella heille, mutta kumpikaan ei reagoinut häneen mitenkään, ihan kuin hän olisi pelkkää ilmaa?

Paikka, missä Silva sai olla yksin oli vessa, hänen vessansa. Nyt se oli paskainen, ja sieltä tuli vastenmielistä hajua. Aina ennen joku oli hoitanut hänen vessansa siivoamisen, sillä hän oli pomo, pomoa ei kohdella näin! Silvan koko Jengi tuntui hyljänneen hänet.

Koska Silvan paras ystävä, Nella, tiesi Silvan oleilevan yleensä täällä, kuten nytkin hajusta huolimatta, hän pyysi loputkin jengistä mukaan, ja avasi oven, heitti hajupommin, ja ilkeän viestin kuinka typerä ja idiootti tämä oli.

Aina kun Silva meni syömään, muut lähti ja jätti ruokailun kesken. Silvaa otti päähän, sillä hän ei tiennyt miksi näin kävi?

Nadithin silmät oli muuttunut jo normaaleiksi, mutta edelleenkään hän ei ymmärtänyt miten onnistui tekemään tuon kaiken? Oliko raivo laukaissut ikäänkuin napin, joka sai hänet pimahtamaan? Ilta kävellyllään hän mietti tätä.

Kesken Silva käveli häntä vastaan, silmät punoittaen. Huomatessaan Nadithin Silva rupesi karjumaan; "Mitä v*ttua sinä teit minulle? Langetit jonkun kirouksen?! SINÄ olet noita! Aivan, minä tiedän mitä sinä teit, sain sen selville. Hetki sitten, Ja ajattelin sanoa että kosto on suloinen...."