Nadith pääsi yliopiston läpi, hyvillä arvosanoilla. Alienimme elää aika huorahtavasti, jokaisella lapsella on eri isä, ja heitä syntyi 4 kappaletta. Perijäksi pääsi Lúcia niminen tyttö, joka taasen löysi itselleen miehen, perusti perheen ja sai kolme kaunista tyttöä. Yksi tytöistä kuolla kupsahti mystisessä uima-allas tradegiassa ja kaksi jäi jäljelle, joista vaaleaihoinen Minnie perii piakkoin perijän tittelin. Enempää ei ole tietoa. ô__ô

>> Minnie siis peri talon, ja synnytti pari poikaa, joista perijäksi tuli poika nimeltä Ty. Ty löysi itselleen sitten vaimon, Elsen ja perusti perheen, mutta heille tuli ero ja niin edespäin. No, Elsen ja Tyn lapsi Elle edustaa yhdeksättä sukupolvea, ja läpäisi yliopiston keskiarvolla viis. Elle synnyttää pian kymmenen sukupolven, ja sitte poistan suvun mo.

Kiitos lukijoille. ^^

Juorut levisivät illan tapahtumisista hyvin nopeasti Stenval Instutin yliopistolla, ja pian Nadith oli merkitty täys noidaksi, ja ihme olioiden sankariksi. Asiaa pahensi vielä se, että Nadith oli yrjön vihreä.

Nadith muuttui hiljaiseksi ja surulliseksi. Miksi kukaan ei ymmärtänyt että hän ei tehnyt sitä. Nadith pysytteli huoneessaan, ja kun vihdoin hän tuli ulos, oli tummanruskeat hiukset vaaleat, ja iho levän vihreä. Poskessa oli kajaali pelleilyjä, ja alahuuli oli punertunut.

Nadith jäi seisomaan ovensa eteen. Hän katsahti lukukauden alussa otettua kuvaa - siitä oli aikaa. Miten hän silloin vielä näytti niin iloiselta, kaikkien kaverilta. Mikään ei kuitenkaan saisi tuota aikaa takaisin. Nadiht oli sen ymmärtänyt ja kyyneleen vierähtäessä pokselle hän poisti kuvansa ovesta, ja lähti yhden laukun kanssa kävelemään kohti taksiasemaa.

---

6 tunnin päästä

Itsestään aukeava ovi avautui. Sisään astui neiti Strösella, vihreä ihoinen tyttö, jolla oli siedettävät arvosanta edellisestä koulusta. Simcityn yliopisto, Nadithin uusi opiskelu paikka oli autuaan tietämätön mitä kaikkea Nadith osaisi tehä kun joutuisi raivon valtaan.

Ennen niin elämäniloa hehkunut Nadith asui pienessä kurjassa asuntolassa, ilman ystäviä, rahat vähissä. Tyttö parka sai työskennellä keittiössä ahkerasti, jos aikoi selvitä yliopistosta.

Muutaman viikon päästä Nadith oli vaivautunut tutustumaan yhteen huutosakin tyttöön. Itseasiassa nadith oli itse myös liittynyt cheeppareiden ylevään joukkoon, missä kukaan ei katsonut ihon päälle, vaan siihen kuinka hyvin tyttö osasi nostoja tai spaqaatin.

Pikku hiljaa Nadithin elämän harmaus alkoi kadota - oli enää vain sumuisaa.

Elämää alkoi löytyä myös asuntolan huoneen nurkassa pyörivästä juoksurattaasta; sinne oli ilmestyny mamsteri nimeltä Possu. Possu oli possu, sille ei voinut mitään.

Kesällä hemaisevan seksikäs pompula pää innoistui jo leikkimään vesisotaa. Oikeastaan Nadithin elämä alkoi jo olla omilla raiteilla.

Nadith vielä värjäytti hiuksensa ja meni kaupungille hihittelemään humaisille ämmille jotka liikkui kaupungilla yöpuku päällä.

Nadith oli myös huomattu. Hänen vetovoimaasuutensa oli mahtava, kaikki lukion pojat kuolasi tytön perään kuin vesikraana joka oli jäänyt auki.

Nadith oli kuitenkin jäänyt koukkuun pelaamiseen, ja kaikki rahat kuukausittain hävisivät pelipöydän ääreen.

Eräänä yönä muuan naikkoinen asteli Nadith uuteen kämppään. Nadit oli voittanut peleissä niin paljon rahaa, että oli saanut pienen vuokratalon lukion laidalta.

"Minä tiedän mitä olet tehny, mitä tulet tekemään ja milloin tulet tekemään. Sinun on parsta tulla nyt mukaani, sillä muuten en voi taata seurauksia." "M-mutta, miten voit, mitä..?"

"Voi ei. Tähänkö kaikki hyvä päättyy?"

"Älä huoli, et joudu odottamaan kauaa. Sinua ollaan vastassa."

Nadithin miettiessä synkkää kohtaloaan erään talon pihassa kävi kumma kuhina. "Jokohan se pian tulee? En malta odottaa hänen naamansa vääntymistä kun hän tajuaa kaiken.."

Kun Nadith astui autosta ulos, hänet puetettiin jakkuun ja viininpunaisiin housuihin. Kun vaatteet ja laamanpää merkki oli rintapielessä, kaikki rupesivat huutamaan. Silloin Nadithilla välähti. Ei kukaan oikeasti tiennyt hänen menneisyydestään, tämä oli salakerho!

Tutkiessaan taloa hän löysi kasvojen kohotus laitteen. Nadithia oli aina kiusattu lörppö alahuulesta.. Nyt olisi tilaisuus korjata se...

Kone tosin sekosi, ja teki Nadithista vielä kammottavamman. Onni että konetta pystyi käyttämään uudestaan.

Nadith päätti ostaa itselleen tontin, ja perustaa osakunnan uusine sievine kasovineen.

Pieni hökkelö, ja tooga bileet piristi varmasti monen simin päivää. Ja mikä parasta; Elämä hymyili jälleen.

Psst. Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvat Nadystani. Kommentoikaas lapset.

Ja näin pääsimme aloittamaan yliopistolta, missä kärsittiin kasvukipuja, Apollo silmiensä kohdalta.

Aku on komea, sivu ja etuprofiililtaan. :D

Nadith on nätti, joten tässä näette seuraavan sukupolven perijäntynkää, viidennen sukupolven mamma.

Aina niin komea Brandon. <3 Mutta kun en halua enää yhtäkään neekeriä sukuun, valitan.

Nyt siirtykäämme itse tarinaan.

En millään jaksa pelata muilla kuin perijällä, joten Nadith sai kirmata omaan asuntolaansa, missä voisi hurmata kaikki pojat.

Tyttö pääsikin heti vauhtiin, ja aloitti iskemällä kyttyrä nenäisen miehen alun, jolla oli tyylitajua; Komea frakki päällä, ja vielä noin söpö laamankuva rintamuksessa!

Ja koska neitomme tarvitsee puhelinta, oli kännykän osto pakollista, ties mitä myrkkyjä asuntolan puhelimesta löytyy. Seuraavaksi tyttö suuntasi vaatekauppaan, ja tuhlasi kaiken Sorjan antamat rahat vaatteisiin, hiusväriin, ja muihin turhuuksiin.

Tuloksena oli mustat hiukset, ja tyylikkäät vaatteet. (Joidenkin mielestä..) Jotenkin tuiman näköinen.

"Sit se niinku tuli, ja sanoi et sulla on nätti povi. Mä sanoin;  Hei, mua ei kiinnosta. Ja heitin sille mun numeron. Sit se oli niinku aivan oo."

Pienen juorutuokion jälkeen Nadith palasi ruokalaan, mutta kun hän näki tämän possun, ruoka halu katosi samantien. Nättimyksemme lähti etsimään komeita miehiä, yhteisötontilta.

Kenenkään huomaamatta Nadith oli joutunut lavalle soittamaan rumpuja. Tosin katsomo oli tyhjä.

Nadith muuten vaihtoi hiustyylinsä, sillä ei tykästynyt mustaan hiusväriin. No, rumpujen jälkeen kitara, niinhän se menee.

Ja kitaran jälkeen mentiin räppäämään Cheerleederin tahtiin kahvilaan.

Nadithin saldoraja paukkui, kun tyttö puhui puhelimessa päiväkausia. Ruokalassa muutama hikke, jotka teki essettä, jonka teko muuten keskeytyi, kun Nadith pikkuinen söpö pylly ilmestyi kuvioihin.

Nadith lähti hiipien pois asuntolasta, sillä oli kuullut että uusi taksikuski oli syötävän söpö.

Pettymys oli kuitenkin suuri, äijähän oli ruma kuin kana. Joten matka oli täysin turha. (Varsinkin kun Nadith oli ajatuksissansa käskenyt miehen ajaa lähimmälle aavikolle, ja sinne olikin matkaa 500 kilometriä.)

Kotiin tultuaan Nadith oli niin vihainen, että pelkällä katseellaan hän "sytytti" hellan tuleen. Niin ainakin juoruttiin, sillä Nadith silmissä välähti kumma kiilto ennen kuin tulipalo syttyi.

Nadith ei kestänyt sitä että hänen seläntakanaan juoruttiin, jokin vain pimahti hänen päässään, ja tytön silmät muuttuivat oudoksi.

Tyttö suutuksissaan leikkasi puolet hiuksistaan pois, mutta se oli liian pientä Nadithin raivolle. Hän halusi lyödä jotain, hakata, tappaa...

Ja kun Nadith vielä näki miten Silva niminen tyttö löi toista, hän päätti hakata hänet. Hänessä olisi varmaankin sisua lyödä takaisin... (Tytöllä on muuten sitten kestohymy...)

Nadith rykäisi nyrkki suun edessä, ja osoitti paikkaa mihin halusi tytön ilmestyvän, ja käski mielessään hänen tulevan...

(älkää välittäkö tuosta sotkusta...) Tuli valonvälähdys, ja Silva seisoi Nadithin edessä.

Nadith otti Silvaa kädestä, ja puristi lujaa, ja kauas näkyi kuinka Silvan käsi "paloi".

Silva suuttui Nadithin pikku tempusta, ja rupesikin haukkumaan häntä huoraksi.

Siloin Nadith huusi niin lujaa kuin pystyi, "Sokaistu!" Ja Silvan silmät muuttuivat valkoisiksi. "Mitä v*ttua sinä teit, senkin noita! Mä en nää mitään!!"

Nadith ajatteli vain satuttamista, mitään muuta ei hänen mieleensä mahtunut. Kuitenkin pieni epävarmuus tuli hänen sydämeensä, mitä hän oikein teki? Vaistonvaraisesti Nadith kohotti kätensä, viimeiseen kiroukseen, jota ei ollut lukenut sitä ennen mistään.

 Silvaa rupesi yllättäen pyörryttämään, ja sen jälkeen hän löi päänsä. Nopeasti Silva kuitenkin heräsi, ja ajatteli vain yhtä asiaa; Mitä tuo tyttö oikein oli tehnyt?

Silva meni ystäviensä luo, ja ehdotti hauskaa taputtamis leikkiä, koska hän oli hyvä siinä. "En varmana leiki sinun kanssasi. Oikeastaan en halua olla enää edes kaverisi." Surullisen ihmeissään Silva meni loppujen kavereiden luo.

Yleensä he kaikki, Silva, Mikko ja Elina olivat yhdessä tyynysotaa, mutta nyt Mikko ja Elina olivat kahdestaan. Silva yritti jutella heille, mutta kumpikaan ei reagoinut häneen mitenkään, ihan kuin hän olisi pelkkää ilmaa?

Paikka, missä Silva sai olla yksin oli vessa, hänen vessansa. Nyt se oli paskainen, ja sieltä tuli vastenmielistä hajua. Aina ennen joku oli hoitanut hänen vessansa siivoamisen, sillä hän oli pomo, pomoa ei kohdella näin! Silvan koko Jengi tuntui hyljänneen hänet.

Koska Silvan paras ystävä, Nella, tiesi Silvan oleilevan yleensä täällä, kuten nytkin hajusta huolimatta, hän pyysi loputkin jengistä mukaan, ja avasi oven, heitti hajupommin, ja ilkeän viestin kuinka typerä ja idiootti tämä oli.

Aina kun Silva meni syömään, muut lähti ja jätti ruokailun kesken. Silvaa otti päähän, sillä hän ei tiennyt miksi näin kävi?

Nadithin silmät oli muuttunut jo normaaleiksi, mutta edelleenkään hän ei ymmärtänyt miten onnistui tekemään tuon kaiken? Oliko raivo laukaissut ikäänkuin napin, joka sai hänet pimahtamaan? Ilta kävellyllään hän mietti tätä.

Kesken Silva käveli häntä vastaan, silmät punoittaen. Huomatessaan Nadithin Silva rupesi karjumaan; "Mitä v*ttua sinä teit minulle? Langetit jonkun kirouksen?! SINÄ olet noita! Aivan, minä tiedän mitä sinä teit, sain sen selville. Hetki sitten, Ja ajattelin sanoa että kosto on suloinen...."

---

 

Pikkuinen Aku vaelsi ympäri lastenhuonetta, ja piti komentoa. Pitihän isoveljen huolehtia, olihan talossa nyt kolme lasta!

Sorja päätti hoitaa ylimääräiset rasvat pois kehostansa, sillä hänen kehonsa oli kuin ylipaisunut lihamureke, jonka päällä oli ihokastiketta, ja spagetti hiuksia...

Ennen Sorjan hiukset oli kuin Spagettia, nykyään hän on spagetti. Takapuoli on niin o´lematon, että melkein itkettää. :P

Ja nyt kun oli jo liikunta vaatteet päällä, niin viedäämpä koira lenkille, ensimmäisen kerran koko Strösellojen suvussa! Anna mennä Sorja, pystyt siihen!

Aika kului nopeaa, ja Apollon silmät suureni ihan silmissä! Taapero ikä, ja tuttipullot, ylivihreät kaksoset tulevat.

Vielä kun pieni Nadith kaunistuu, Akun naamassa koittaa suruu, sillä Nadith perijän paikan vie, ja silloin Akulle koittaa toinen tie. Hih.

Pikkuinen Nadiliini oppi potalle heti ensimmäisellä kerralla. Kumma kyllä, tämä lapsi leiskuu ja loiskuu.

Nukumaan mennessä pieni karhumme hohti vieläkin. Mitä tämä meinaa, onko hän radioaktiivinen?

Uninen Nallemme sai jälleen kerran ylennyksen. Kyllä, tällä kuvalla ei ollut muuta tarkoitusta kuin se, että Nalle sai ylennyksen.

Niin riemuissaan kuin Nalle oli, hän lähti kastelemaan unohdetun kasvimaan.

Sillä aikaa kun Nalle hoiteli kasveja, Pieni mopsimme, eikun siis Apollo väänsi naamansa kurttuun, ja mietti missä ukki mahtaa olla.

Missäs muuallakaan kuin pytyllä, hoitamassa tarpeitaan. Ja lukemassa kuumimmat juorut sim-julkimoista.

Pikkuiset kiiltomadot jatkoi taitojen opettelemista, sillä pottailun salat täytyi oppia. Myös Apollon.

Kesken suloisen pottailun ukkonen jyrähti, ja uusi juoksumatto leimahti liekkeihin.

Niin myös puu. Toivottavasti sade sammuttaa.

Ei sammuttanut, ei, urhea koiramme, Teddy juoksi kohti liekkejä, ja avasi armottoman kuolasuunsa, ja sammutti palon. Hyvä koira.

Samperin ukkonen, eikö sitä juoksumattoa voisi jättää rauhaan?! Ei teddyn kuola riitä kahteen paloon!

Pain koitti Brandonin syntymäpäivä, ja Sorja puhalsi kynttilät.

Näin suloinen lapsi siis oli...

Ja näin suloton se nyt on. Taustalla näkyy Nadithin pissasta likaantunut karhu yöpuku.

Tämä kuva näyttää tämän talon, kolm.. Anteeksi, Neljän taaperon elämää varsin kauniisti.

Pieni Nallemme, Nadith oppi kävelemisen Nallen käsivarsien avulla. Hassua.

Tosin Apollo jäi Nallen jalanalle. Hyvä isä, ei huomaa lastansa...

Örröyh, joko tämä ukkonen loppuu?!

Kyllä, sillä Nadith kasvaa rupsahti. Kyllä se kaunistuu isompana, joohan?

Söpöä. Muuta en osaa sanoa.

"Sitten se naapurin astronautti ukko tuli, ja sanoi että olet tainnut syödä liikaa salaattia, ja mä sanoin sille että..."

Sisarus rakkautta parhaimillaan. Aku melkein punastui, silmät ainakin pyöri päässä. Mutta Hei, Nadith, mistäs tuo huuliväri on?

Koulu alkoi sateisena päivänä. Kovis Apollo, ja Suloinen Nadith menivät kuitenkin hymy suin kouluun. Tyhmää.

Pieni Brandon jäi kotiin opettelemaan kävelemistä. Mutta kenen kanssa? Kenen kädet on kuvassa? Sen saatte tietää ensi jaksossa. >:D

JIHAA! Olemme päässeet jo osaan 20. Mahtavaa! Mutta, koska kesä lähestyy uhkaavasti, minäkin rupean uhoamaan. Kesäkuussa päivitysmäärä vähentyy huomattavasti, alkukesästä ei tule yhtäkään uutta päivitystä, kesäkuussa Strösellat on siis tauolla. Heinäkuun loppupuolella saattaa tulla, mutta en lupaa mitään. Koulujen alkaessa viimeistään pääsette nauttimaan Ströselloista jälleen. Kirmailkaas kunnolla kesälaitumilla. *virn*

...

Heei, vinkki! Katsokaas sukupuu, löydätte osat laatikosta.

Aamulla Taavi puhui pois muuttamisesta. "Olen sentään 16, kyllä minun täytyy saada muuttaa pois, ja niin minä aion tehdä!"

Muutti tai ei, Mustikka ainakin aikoo muuttaa pilvelle numero 25½.

Koirat ulvoivat kieli pitkällä, ja hei, eikös Lolly näytäkin aika hauskalta? Ihan kuin joku käärmes. :D

Mustikan silmät kuitenkin pysyivät kuoleman kepissä, ja niin tämäkin koira seurasi keppiä koirien taivaaseen.

Sen jälkeen kuului POFF ja Mustikan hauta siirtyi Kauhalinnan Kirkon hautausmaalle, postilaatikon ja roskapöntön viereen.

Sorja oli innoissaan pienestä nöpönenästä, joka joi pullosta maitoa söpön näköisenä. Seuraavana päivänä vietettiin nyytin synttäreitä.

Juuri kun Nalle oli menossa leikkaamaan kakkua, Takku hyppäsi pöydästä ulos, ja Nalle päästi alleen.

Tälläinen pöhnäpöllö Akusta tuli. Ihan kuin Nalle pienenä.

Paitsi että Nalle ei leikkinyt nukkekodilla. Aku oli varsin ihastunut nukke kodin ruokailusaliin, ja suunnitteli isona muuttavansa sinne.

Hyvien tapojen mies, Taavi opetti pienen pennun puhumaan. "Sano Pankki, Pankki. Sano Ase.."

Ja iltaisin Taavi laitti pienen apinan nukkumaan rosvon unia.

Syksy saapui, ja Taavi köllähti pihalle nukkumaan aurinkotuoliin, vaikka haravoitavaakin oli.

Nuori rosvomme oppikävelemään Sorjan avustuksella. "Tui, tui, tule tänne. Hyvä, juuri noin akuliini, kullanmussukkani!"

Yllättäen pihalta kuului kova avoihkimista. "AIJAIAJAJI! SATTUU! SORJA!"

Eipä sitä Sorjaa paikalle saatu, vaan siivooja, joka oli päästää housuihinsa, kun tajusi että mies synnyttää. "Mitä hemmettiä, saatko sinä jonkun koeputki lapsen?!"

Loppujen lopuksi Sorja tuli paikalle, ja tylysti tokaisi "Äh, siinä taas mies, Antaisitte naisten synnyttää, kun ette kestä pientä kipua." Mutta lopulta neuvojakin tuli. "Nouse ylöspäin, ja sitten ponnista, Vielä, ylös, ylös, ylös..."

Maailmaan saatettiin vihreä lapsi, poika, Apollo. Nalle halusi antaa lapselle oudon nimen, koska se oli muutenkin outo. Tässä vaiheessa siivooja pyörtyi.

Apollo työnnettiin Sorjan syliin, silä Nallelle tuli uusi tarve ruveta karjumaan. "Mitä! Kaksoset, ilamn juustokakkua!"

Tyttö, Nadith. Normaalit silmät, normaali nenä.. Pysyisipä noin kauniina, niin perijän paikka olisi hälle taattu.

Vielä keryauksen vuoksi Nadith.

Apollo. Apollolla on hiukan suuremmat silmät kuin Nadithilla.

Sen jälkeen perheestä tuntui, että talo olisisi liian pieni, pian tässä talossa juoksisi kolme, anteeksi neljä taaperoa, kunhan Sorja poikii.

Tyhjä tontti, ilman mitään.

Uudessa talossa Taavi jättäytyi eläkkeelle, lapsia hänen tulisi hoitaa.

Mutta ennen lastenhoitoa takapihan lampi piti testata, ja sieltä tuli jättimonni. Jätti tosiaan, melkein yhtä iso kuin Taavi itse.

Pikkuinen Nadith oli helppohoitoinen. Eipä se juuri mitään kaivannut, silloin tällöin pulloa, ja huomiota.

Yöllä Sorjan synnyttys alkoi. "Aijai, sattuiko tämä näin paljon... AUUU"

Kun Taavi tuli paikalle, Sorja väitti ettei se sattunut yhtään. "Näin muodon vuoksi minä karjun..." Teddy vain ajattelee että Sorja on tyhmä kun meluaa.

Sieltä tuli tumma pullanaama, nimi oli Brandon. (Hihih, pitikin leikkiä yhtä leikkiä...)

---

Synnyttyksen jälkeen minä totesin, että tämä talo oli liian iso, joten muutin heidät uudestaan. Tässä hiukan talo ekstraa;

Tässä hiukan ulkokuorta. Punainen tiilatalo, jossa on lampi ja puutarha.

Tässä alakertaa. Vessa, eteinen, yhdistetty olohuonekeittiö, vanhempien makuuhuone.

Sitten yläkerta. Lastenhuone, ja Taavin makuuhuone.

Sisään astuttua tulet tämmöiseen eteishuoneeseen. Aika vänkää, eikö?

Ruokapöytää, ja portaiden etukohtaa.

Sohva ja teeveee.

Keittiö, Minä itse olen hyvin tykästynyt tuohon keittiöön, rrrrakastan sitä. <3

Tarpeidein hoitopaikka, eli vessa.

Makuuhuone. (tässä ei näy takana olevaa vaatekaappia, ja pöytää.)

Sitten siirrymme yläkertaan, lastenhuone.

Taavin huone.

--

Kiitos seurastanne, ja näkemiin, kommenttien kautta.

...

Heei, vinkki! Katsokaas sukupuu, löydätte osat laatikosta.

Nalle katsahti ylöspäin, ja oli vähällä sokaistua. "Mikä hemmetin valo täältä pilkistää?"

Yhtäkki Nalle tunsi maan jalkojensa alta katoavan, ja tarrasi siihen kiinni, mikä oli lähimpänä. Toisin sanoen kaukoputken silmärakoon. [hih] "Apuaa! Sorjaaa! Taavii!! Mitä täällä tapahtuuu?"

Sorja juoksi pihalle, mutta Taavista ei näkynyt kuin pieni valopilkku taivaalla. Mitä ihmettä oli tapahtunut? Sen täytyi olla toisen maan asukkeja. Sorja oli kauhuissaan. Entä jos Nalle ei palaisi koskaan?

Aamulla, tuntia ennen töiden alkamista avaruusalus kaahasi pihaan.

Avaruusalus rupesi sylkemään sinistä ainetta, olisiko myrkkyä. Ovi vaan ei auennut. Mikä oli pielessä?

Kyllä se aukesi, kun oikea avain löytyi. Sisältä näkyi vain valoa, ja lisää sinistä myrkkyä.

Sorja ehti pihalle kauhistelemaan aluksen karmeaa meteliä. "Taivas sentään, mikä melu! Eikö tämä voisi jo loppua, haluan vielä nukkua."

Aluksen oviaukosta näkyi vihreä ja kolmivarpainen jalka, ja sen jälkeen Nalle. Näyttäisi pahasti siltä, että herramme, tuleva isä, putoaisi jaloilleen.

Ja pah, vain kissat putoaa jaloilleen. Nalle teki tyylikään mahaplätsin, eikä liikahtanut moneen simminuuttiin.

... Kunnes älysi mitä oli tapahtunut. Leuka meinasi revetä naamasta irti, ja OMG ilme pölähti kasvoille.

Onneksi avaruusalus lähti. Seuraava pysäkki olisi talon koivu, alus lähestyi uhkaavasti vanhaa koivu herraa.

"Oh, Nalle. Sinäkö se vain olit? Onneksi palasit, en millään selviä sisällä olevasta tiskivuoresta. Kummallisesti sinä eilen katsosit, oliko tuo jokin työkavereistaan? Saisi huollattaa kulkuvälineensä -mikä se sitten onkin, karmea meteli siitä tulee!"

Pienen juttu tuokion jälken Sorja palasi sisälle. "Hmm. Nämä hiukset ei taida olla oikein tulevan äidin juttu? Ei. Jospa hiukan leikkaisin, ja.."

".. vielä huivi paikoilleen. Oh! Ihan kuin äiti! Minä tosiaan olen äiti!"

Loppu aika raskaudesta Taavi ja Sorja vietti maalaten. Milloin mistäkin aiheesta.

"Nalle! Supistukset! Aiii! Minuun sattuu! TÄNNE JA HETI NALLE"

Nalle kuuli kutsu huudon, ja juoksi puutarha hommista. Ehtipä vaihtaa synnytysvaatteisiin -Köh, siis vaatteisiin mitkä saa likaantua.

Kätilökin oli paikalla. Tuo blondi siis. Nalle vain katsoi kauhistuneena verenmäärää. Kätilö taas mietti miten lattian saisi puhdistettua verestä.

"Härreguud, mikä lemu! Minähän en tuohon naiseen koske haiseekin." Kätilön mietteitä.

Maailmaan saatiin kuitenkin Sorjan omalla avustuksella ruskea hiuksinen poika, nimeltä ... En taaskaan muista, samperin dementoituneet aivot. Mutta katsokaa! Sillä on ladatut kulmakarvat!

Kaikki onnitelivat uutta äitiä, ja isää, sekä komeaa lasta. Sorjakin oli yhtä hymyä.

Sorja malttoi antaa vauvan isänkin syliin. Voi kyllä, tämmöisiä kääreitä tulisi hankkia lisää.

Niimpä vauva Taavin hoitoon, ja makuuhuoneen puolelle. Mitäpä nyt odotella.

Taavi oli onnellinen pienten varpaiden johdosta. Siitä oli kauan, milloin viimeksi pienet varpaat olisi temmeltänyt talossa.

Aamulla Nalle voi pahoin. Vessassa hän voivotteli vatsaansa kovaan ääneen.

Ja kyllähän sitä laattaakin lenteli. Ettei vain ruokamyrkytys olisi asialla.

Töistä tultua Sorjaa oksetti, ja Nallen maha kasoi. Mitä tämä merkitsee? Sorjalle asia oli jo tuttu, viime yönsänky leikit ne vain tuotti tulosta. Mutta Nalle?

Illalla Sorjankin maha kasvoi. Nalle oli onnellinen, pian talossa olisi uusi N&S jälkeläinen.

Sorja kokeili Nallen mahaa, ja tunsi selvän potkun. "Kultaseni. Muistatko mitään siitä ufo reissusta? Minusta tuntuu, että masussa velloo toisen maan olio.." - "Kyllä he jotain kokeita minulle teki. Tämäpä mielenkiintoista, voisin saada suuren määrän rahaa, jos hiukan mainostan..." - "Ei, sitä sinä et tee. lapset ei saisi onnellista elämää! Unohda koko juttu, sitä paitsi minä haluan hiukan tutkia näitä lapsia." Ainiin, en ole muistanut kertoa, Nalle on mammonatavoitteinen, ja elämäntavoite sairaalanjohto. Sorjalla taas tietotavoite, ja sama elämän tavoite kuin Nallella.

"Entäs täällä masussa? Me odottelemme nyt kilpaa lapsia. Valitettavasti täältä löytyy normaalia sorttia oleva lapsonen. Valitan rouvaseni, masunne eliö ei ole mitenkään erilainen. Normaali ihminen."

---

Tähän päättyy osa 20. Kesäloman jälkeen tavataan viimeistään, heipat vain kultasein. En muuten aio jatkaa, ellen saa kesällä 6 kommenttia. Tämä on uhkaus. *virn*

Sukupuuhun

Laitoin linkkinä, sillä muuten koko sukupuuta ei olisi näkynyt. Koittakaa kestää kuvien eri kokoja.

Päivällä, kun Sorjan pakkaili viimeisiä tavaroita, Nallen katse kiinnittyi vähän väliä Sorjan poveen, mitä ei päässyt koskaan näkemään...

Taavi ei kestänyt nuorten surua, joten kutusi eukon paikalle, ja kysyi -Onko sinulla mitään ainetta, loitsua, millä saisin nuorten lemmen kukkimaan?

-Kyllä vain, tämä aine toimii 96% tarkkuudella. Juot sen vain...

Taavi antoi kumminkin juoman Nallelle, ja sanoi "Juo se, ja sitten mene juttelemaan Sorjalle. Sinun täytyy JUODA se." No, mitä väliä, ajatteli Nalle, ja kulautti juoman kurkkuunsa.

Koska oli kuuuma kesäpäivä, oli nuoret pukeutunut uimapukuihin. Yllättäen Nalle katse kirkastui. Miten hän ei ollut nähnyt ennen mitään niin kaunista, kuin tuo kasvi.. tai Sorja...

Juttelu auttoi, ja pian nämä kaksi oli taas toistensa sylissä. -Älä jätä minua koskaan rakkaani.

Sorja tosin meinasi heittää Nallea vesiilmapallolla, mutta perui aikeensa, ja piti palloa piilossa selkänsä takana.

Mutta sitten kun Nalle kosi tätä, kuului pläts, ja vettä oli kaikkialla. No, jokatapauksessa he ovat taas kihloissa.

Rimanttisesti Nalle kantoi tulevan puolisonsa puutarhasta ulos, ja...

..rengasti puutarhan edessä Sorjan itselleen.

Sitten tanssittiin häävalssit..

..hääkuherreltiin...

..hää rakastettiin...

..Ja suoritettiin häätehtävä.

Taavikin maalasi kauniin kuvajaisin sim yliluojasta.

Koirat kasvoivat seuraavana aamuna. Lolly.

Musti.

Töistä Sorja sai ylennyksen.

Ja illalla pääsi nukkumaan masun kanssa. Tehtävä suoritettu sir.

Kalastaminen oli nuoren parin uusi harrastus, ja samalla sai ilmaiseksi pöytään ruokaa.

- Kukkelikuu, pieni pojan pullero, vai tyttökö siellä masussa pyörii? Täällä on isäsi, heissulivei vaan...

Nyt jännitys tiivistyy. Jos Taavi saa ylennyksen, hän pääsee uransa huipulle. Miten käy? :o

Tässä näette rikollisnero taavin. Varokaa vain kaikki pankti, ensi yönä ette ole turvassa. >:D

Nallekin eteni kiitettävästi urallansa.

Taavi on hyvin komea uudessa puvussaan. Ryhtiä saisi parantaa, ja sitten vóila.

Taavi ruiskutteli muissa maailmoissa myrkkyä puihin. Onneksi ei mennyt silmiin, muuten olisi voinut tulla sokeaksi.

Sorjan maha sen kuin kasvoi. H-hetki olisi lähellä.

Juuri valmistuneista mansikoista sai hyvää juomaa, jota Sorja litki kuin hullu.

Öisin Sorja kurkki taivaalle, jospa näkyisi tähdenlento, jolta toivoa tyttölasta? Kun Sorja loeptti taivalle katselemisen, Nalle tuli tilalle. Hänkin halusi nähdä tähdenlennon, ja toivoa poikaa.

Kun yllättäen sininen kehä ilmestyi Nallen ympärille. Osoittiko joku tuolta taivaista häntä taskulampulla? Vai oliko tulossa päivä?

Sorja on niin kauunis. Ei siitä sen enempää..

Koska Sorja oli nyt talon ainut nainen, hänen täytyi pestä koirat. Lindan lika läntit sai kyytiä -hanskat kädessä.

Taavi ja Sorja tuli hyvin toimeen, vähän väliä toinen laittoi kädet toisen silmille, ja sanoi "arvaa kuka".

Taavin vanhuus läheni uhkaavasti, ja kuten kreivikin aikoinaan Taavi rupesi sekoilemaan. "Kiva paikka, olekohan ollut täällä ennenkin?"

Sorjan ja Nallen oli vaikea löytää paikkaa, missä kuherrella rauhassa, yleisimmiten puutarhassa nuoripari hehkuttivat toisilleen, miten ihana on.

Eräänä talvisena synkkänä iltana Kinuskin aika koittti, ja Kinuski painui muiden koirien joukkoon.

Kinuskin pikselit haalistui hitaasti pois näytöltäni. ;<

Koska en voi sietää kummituksia, Kinuski pääsi Kauhalinnan hautausmaalle, missä huhutaan oolevan haudattuna muinaisia Kauhalinnakkeen sotureita...

Jälleen kerran Strösellojen perheestä joku uskaltautui yhteisötontille.Koska Taavia jänniti hirveästi hänkin päästi törkeänlaisen pierun, etupuolelta!

Pierun tuloksena oli todella söpö Pau-koira! (Jonka voit muuten ladata täältä) En nyt oikein ole varma, olisinko saanut käydä ostamassa suvun jatkajan, en ole lukenut lemmikki-elämää sääntöjä..

Seuraavana aamuna oli satanut lunta, niin paljon että pentujen korvat näkyivät vain lumen alta. Säämies siellä ylhäällä, eikö sitä aurinkoakin voisi saada välillä?

Säämies siellä ylhäällä vain kiristi pakkasia, ja Nalle jäätyi pystyyn. Onneksi Sorja tuli fönin kanssa lämmittämään Nallea.

Illalla sitten Taavin hiukset vaaleni, ja hampaat kellertyivät, oli lievän rupsahduksen aika. Taavi otti viimeisen elämän vaiheen hymyillen vastaan.

Linda ja Turreksi ristitty Pau-koira ei tullut otimeen, ja siitä syntyi tappelu. Turre voitti, sillä kun sitä massaa on enemmän.

Taavi huomasi miten mukava kaveri tuo tarmonaattori onkaan. Sillähän saa hyvän mielen, hyvän olon, ja hyvin helposti ylennyksiä.

Koiratkin kasvoivat, ja Teddy on kuin suurennettu mäyräkoira. Ainakin minun mielestä.

Dolly on myös kaunis, mutta jostain syystä kallistun Teddyn puoleen, pääosin johtuu sukupuolesta..

Sorja otti kovin vakavasti Dollyn lähtemisen, vaikkei juuri välittänyt koko koirasta. "Sotkee vain taloa!" Oli Sorja sanonut.

Mustikkakin vanheni. Voih, niin se aika menee. ;<

Taavi rupesi elämään vanhoilla päivillä, ja ystävystyi naapureiden kanssa. Herra taisi olla Tarmo tai Tauno, en tiedä.

Tarmo tai Tauno, ainakin Taavi käveli tarmokkaasti portaat ylös, pää pilvessä.

Turre oli ilmeisesti tehnyt muihin koiriin, kuten Teddyyn lähempää tuttavuutta, Turre kun säteilee pahaenteisesti.

Lolly ja... ja... Perse sentään, en muista. Noh, kuitenkin jälleen kerran kaksi kopiota.

Taavi oli elämänsä kunnossa, aina silloin kun selkään ei vihlonut joogatessa.

Turren takia Sorja sai tarttua lapioon, kun itse syyllinen kävelevää onnellisena takana.

Kokkaaminen ei enää onnistunut 8 pisteen kokilta, helppo spagetti paloi pohjaan. Ehkä Taavi jännitti hirveästi, sillä seuraavana päivänä Nalle menisi niamisiin Sorjan kanssa.

"Tuletko vaimokseni?" "Mit- En!! En voi!! En ole valmis! Eijeij!"

"Elämäni nainen jätti minut alttarille? Snif, ehkä emme ole luodut toisillemme? Mikä meni pieleen?"

"Mutta Nalle. En ole vielä valmis! Naimsiin meno tietää lapsia, ja.."

Ja Kanikamua kun sosiaalisuus on liian alhaalla. Palataampas dramatiikkaan.

Taavi otti Nallen alttarille jätön hyvin vakavasti, ja itkeä turautti vessassa.

"..en halua kuunnella sinua! Jos et ole valmis elämään kanssani niin ole HILJAA!"

"S-Selvä, minä l-lähden. Hyvästi Nalle"

Tai ei, ota sormus pois sormestani, sata pitää sen! Sorjan sormuksemattomat sormet näyttävät pelottavilta.

"Tai Nalle. Anna minulle tämä yö aikaa, sitten lupaan lähteä."

Nimpä Nalle päätyi sohvalle, itkun punaisin silmin. "Äiti, kumpa olisit vielä täällä..."

Taivaalla käytiin salamoiden sotaa. Miten on, jääkö Nalle yksin, vai loppuuko viha?

---

Uu, olenpas taas oikein kirjoittaja. :D Kommenttia, kiitos.